Mansikkapaniikin jälkeen


Heipä hei, pitkästä aikaa! Kuten lupasin, keskityin töihin ja jätin blogin tauolle marjakauden ajaksi. No, nyt on sato korjattu ja lienee hyvä hetki vilkaista olan yli, mitä siellä oikein tapahtuikaan.

Kesä oli sanalla sanoen eriskummallinen. Myös hankala on sopiva ilmaus. Oikein mikään ei mennyt niin kuin olisi pitänyt, sade vesitti suunnitelman toisensa perään. Asia kuin asia piti tehdä vaikeimman kautta, siltä ainakin välillä tuntui. Vieläkö muistatte mansikkapaniikin ja mansikkakriisin uutisotsikoista? Sitä podettiin meilläkin - tosin mansikkalaatikko ei maksanut 65 euroa niin kuin Hakaniemen ja Oulun toreilla kuuleman mukaan. Mansikkasato jäi reilusti normaalia pienemmäksi. Ne kamalat sateet sattuivat pahimpaan mahdolliseen aikaan juuri pääsadon alkaessa kypsyä. Ja siinä ne sadepilvet jumittivat mansikkamaiden yläpuolella parisen viikkoa. Mansikoita ei riittänyt kaikille. Työntekijöitä harmitti, kun hommat eivät edenneet sateiden takia. Emännän kumppareista kuului joka askeleella lits läts (ja päässä varmaankin niks-naks-viri-viri-tööt-tööt). Mansikka-aikaan oleellisesti kuuluva super-kiire ja härdelli jotenkin loistivat poissaolollaan. Taisi kertyä vain muutama "tavallinen" 12-14 tunnin työpäivä koko mansikkaviikkojen aikana. Se kertoo jo paljon.

Oli päiviä, jolloin kaikilla oli vähän siipi maassa. Sääennustetta ja sadetutkaa päivitettiin sata kertaa päivässä. Lopulta kyllästyin kun aina kuitenkin satoi. Sen sijaan puhelin kävi kuumana. Pahimman mansikkapaniikin aikaan se soi taukoamatta. Vastaaja täyttyi viesteistä ja mansikoita kyseltiin läheltä ja kaukaa. Jouduin vaihtamaan välillä soittoääntä, kun edellinen renkutus jäi soimaan päähäni. Minulla oli kova huoli työntekijöiden oloista, ja siitä kun jouduin niin monelle vakkariasiakkaallekin myymään ei oota. Oma talouskin mietitytti. Loppua kohti mansikkatilanne onneksi parani ja herukkahommat paikkasivat jonkin verran em. murheitani. Ja aina kun aurinko näyttäytyi, palasi toivo ja hymy.


Uutisissa puhuttiin, miten osa ukrainalaisista poimijoista ei saanut edes matkalipun hintaa tienattua. Meilläkin palkkasumma jäi peruskesää jonkin verran pienemmäksi, mutta onneksi oli tarjota myös kitkemis- ja istutustöitä. Autoin etsimään lisätienestiä muilta tiloilta, laskin majoitusvuokraa ja koitimme pitää yllä positiivista henkeä kaikesta huolimatta. Kävimme työporukalla zumbassa (se piristää aina vaikka olisi mikä) ja työntekijät lohduttivat, että kyllä he ymmärtävät ettei sateelle edes itse the boss mitään voi. Meidän marjatilan 20-vuotisen historian aikana ei näin heikkoa esitystä ole ollut vielä kertaakaan ja samansuuntaisia arvioita kuulin muiltakin mansikkatiloilta.

Tämä sesonki oli vaikea, mutta onneksi tulee uusia. Jospa taas seuraavat 20 vuotta vierähtäisivät paremmissa merkeissä. Sen voin sanoa, että tällainen poikkeuskesä oli todella opettavainen monella tapaa. Luonnon armoilla täytyy vain sopeutua, laatia varasuunnitelmia ja yrittää ennakoida. Kriisin keskipisteessä oppii itsestäänkin uusia ulottuvuuksia.

Jostain syystä lehdistö bongasi tilamme marjakriisin keskellä. Pällistelin Keskisuomalaisen kansikuvassa voivottelemassa sitä, kun kaikille ei manskua riitä. Ilta-Sanomatkin soitti ja kysyi saisiko tulla tekemään juttua ulkomaisten työntekijöiden tilanteesta. Pääuutisen otsikkona oli Itku tuli! mutta itse juttu oli onneksi asiallinen. Siinä meidän vakkariporukka totesi, että tämä kesä oli poikkeuksellinen ja vaikea sateen takia, mutta ihana ilmapiiri, upea luonto ja ystävälliset ihmiset saavat palaamaan meille aina uudestaan, kun täällä pidetään huolta työntekijöistä ja vakiokalustoon kuuluvat porukka on jo melkein perhettä. Voih! :)  Ja tottahan tuo otsikkokin on. Parit itkut on tänä kesänä itketty myös emännän toimesta kun otti niin päähän. Vaan ollaan me myös naurettu. Jos ei muulle niin tilanteen absurdille kurjuudelle.


Herukkasatokaan ei mikään suuren suuri ollut, mutta ilahduttavaa oli se, että moni ihan uusi asiakas oli löytänyt meidät tänä kesänä (lähiruokainnostus ja satokausiajattelu ovat kertakaikkisen upeita asioita) ja makeat mustaherukkalajikkeet suorastaan vietiin käsistä ja niistä sateli myös todella mieltä lämmittävää palautetta. Ne ja muut mukavat kohtaamiset kesän aikana säilön sydämeni hillopurkkiin talven varalle. <3

Emäntä potee parhaillaan jäytävää kaudenpäätöspäänsärkyä. Kiire ja pinnistely taukoaa, niin kroppakin huutaa huomiota ja huolenpitoa. Olo on helpottunut, kun omituinen kesä alkaa kääntyä syksyksi ja vaikeuksista huolimatta saatiin sato korjattua ja raaka-ainetta riittävästi myös omiin jatkojalosteisiin. Seuraavaa kesää odotan myös jotenkin helpottunein mielin, sillä se ei varmastikaan voi olla näin vaikea (*koputan puuta). Kohta heittäydyn lomalle lasten kanssa pariksi viikoksi, mutta sitä ennen pistetään vielä glögihommelit alulle ja revitään vanhat mansikkamuovit maasta. Ja iloitaan siitä, että päivissä riittää aikaa myös urheilulle, voi käydä kampaajalla värjäämässä ylipitkän tyvikasvun piiloon ja että ehtii käydä kaupassa ja laittaa ruokaa oikeista aineksista. Kiitos kokkikartanoiden ja atrioiden, selvisimme ilman nälänhätää kesän yli. :D

Kommentit

Suositut tekstit