Osaaminen tulikokeessa


Hello, it's me. Enpä arvannut viimeksi blogissa poiketessani, millainen tulikoe toukokuun loppupuoliskosta ja kesäkuun alusta muotoutuu. Joten, sorry taas, ei ole ollut aikaa kirjoittaa kuulumisia vaikka täällä ihanan uskollisesti käy porukkaa kurkkimassa. Kiitos ja anteeks siitä.

Täällä on ollut niin sanotusti tilanne päällä. Kävi nimittäin niin, että sairastumiset ja muut vastoinkäymiset ovat verottaneet miehistöä oikein urakalla. Kun Murphyn laki iskee, se kyllä tuntuu. Itse olen (*koputtaa puuta) pysynyt terveenä, tosin välillä olen miettinyt, onko olemassa korvien väliin tarkoitettua kinesioteippiä. Olisi muutamina hetkinä tullut tarpeeseen...

Yhden kesän käytännön kokemuksella, marjanviljelyopaskirjoja lukemalla ja lukuisilla puhelinsoitoilla ja tyhmillä kysymyksillä sinne sairastupaan ollaan ihmeesti pärjätty. Tässä on tullut huomattua, että työ tekijäänsä opettaa. Kun on vain pakko tarttua uusiin asioihin, sitä kummasti uskaltaa ja osaa. Yhdessä kesässä ei millään ehtinyt vielä kaikkia kahta miljoonaa marjatilan pyörittämiseen liittyvää asiaa oppia ja sisäistää, mutta jo tässä alkukesän aikana "täydennyskoulutus" on ollut erittäin tehokasta ja kouriintuntuvaa. Jännitystä on lisännyt viime aikojen helteet ja isot otsikot siitä, miten mansikkakaudesta tulee ennätysaikainen. Sekin vielä, ehtiikö tässä hässäkässä saamaan kaiken valmiiksi... Onneksi keli viileni ja saadaan lisää peliaikaa. Tosin äsken kun tsekkasin uutisotsikoita, siellä peloteltiin hallasta ja myrskytuulista. Äh. Voisko olla vaan semmoinen normaali keskiverto sää? Edes joskus?


Ihanasti ollaan saatu myös käytännön apua mm. kollegoilta ja ystäviltä. Kiitos asianosaisille! Eräs ystäväni, jota en ollut useampaan vuoteen nähnyt, tuli meille yökylään. Varoittelin etukäteen, että vastassa ei ole mikään ehtoisa maatilan emäntä, tupa on siivoamatta ja pulla on peräisin kaupasta. Ja että en ehtisi kovin pitkään aloillani istua, joten pyysin ottamaan peltoverkkarit mukaan. Juttu luisti rikkaruohoja kitkiessä ja multaa lapioidessa repsottavan mansikkamuovin päälle ja ehkäpä hikinen retriitti landella oli kaupunkilaisvieraalle mukavaa vaihtelua. Tai sitten ei, en kehannut kysyä. :D


Uusi mansikkamaa saatiin perustettua ja taimetkin on jo maassa (kuvassa frigo-taimia menossa upotuskäsittelyyn ennen istutusta). Ensimmäinen aalto työntekijöitä rantautui ja taas sain huomata, mikä ilo ja onni on palkata motivoituneita, huolellisia ja osaavia työntekijöitä. <3 Kastelujärjestelmän viritys on vastustanut, mutta nekin ongelmat on viimein selätetty. Kaikenlaista härdelliä on ollut ja hermoja koeteltu, mutta niinhän se menee, että ämpärillinen perunoita kuoritaan yksi peruna kerrallaan. Eläpä hättäile, onkin ollut ehkäpä paras neuvo, minkä marjatilayrittäjäkurssin opettajalta sain aikoinaan.

Tein ensimmäiset kasvinsuojeluruiskutuksetkin itsenäisesti tässä eräänä yönä (yöllä siksi, että pörriäisten pitää ehtiä ensin nukkumaan). Yhdellä lohkolla ryöpäshti näet ötökkäongelma kirvainvaasion, vattukärsäkkäiden (tunnetaan myös nimellä setelinleikkuri) ja hillanälvikkään osalta. Oli siis pakko ottaa järeämmät konstit käyttöön. Vanhat opiskeluaikaiset rymyhaalarit niskaan, kumpparit ja kumihanskat, hengityssuojain, suojalasit, hattu ja kaikki niin kuin kurssilla neuvottiin. Suojautuminen taisi olla yliampuvaa, sillä onhan trkatorissa hytti, mutta ei vara venettä kaada. Pöhinät oli pöntössä ja kaikki systeemit tuplavarmistettu, mutta jontikan käsijarru oli taas jumissa. Aargh, ei voi homma kaatua yhteen käsijarruun, kirosin mielessäni ja kiskoin keppiä kaksin käsin. Ei auta sanoi nauta ja soitti apuun isännän, joka meinasi tikahtua nauruunsa napsauttaessaan jarrun pois päältä tuosta vaan. Ärsyttävää.

Mutta voi vitsit, olihan se kasvinsuojelu jännittävää varsinkin kun homma pitää hoitaa nopealla vaihteella ja isoilla kierroksilla ja apua miten se peltolohko tuntuikin yhtäkkiä hirveän lyhyeltä. Vaikka hermostutti, koin lopulta huikeita onnistumisen tunteita nostaessani ruiskun puomit ylös siinä joskus puoli kahden aikaan yöllä. Jes, minä tein sen!

Mutta nyt näyttää kaikin puolin siltä, että kriittisimmät alkukesän työt on tehty ja niissä jopa onnistuttu. Joissakin asioissa ollaan hieman aikataulusta jäljessä, mutta mm. lastenhoitoavun ansiosta (siunatut isoäidit!) saadaan varmasti kurottua aikataulua umpeen. Suunniteltu alkukesän lomailu taitaa siirtyä jonnekin syksyyn, mutta ei se ole niin vakavaa. Ehtiihän sitä. Eläpä hättäile.

Kommentit

Suositut tekstit