Kolme tuntia elämästä

Vuonna 2015 minulla oli 11 työntekijää.
Tämän verran se teetti paperitöitä.

Olen tässä viimeiset kolme tuntia elämästäni täyttänyt lomakkeita. Joka ikiseen lomakkeeseen olen kirjannut samat tiedot: kuinka paljon olen maksanut viime vuonna palkkoja.

Samat tiedot samantyylisillä lomakkeilla olen lähettänyt työttömyysvakuutusrahastoon, vakuutusyhtiöön, eläkevakuutusyhtiöön ja verottajalle. Osan ilmoituksista on voinut tehdä sähköisesti, osa on pitänyt tulostaa ja lähettää postissa optiseen lukupalveluun. Verottajalle olen ilmoittanut maksamani palkat jo moneen kertaan kerran kuussa tehtävällä kausi-ilmoituksella, mutta ehkä verottajalla ei ole taskulaskinta, jolla laskea vuoden aikana tehdyt ilmoitukset yhteen. Joten lähetän vielä yhteenvedon kaikista jo lähettämistäni tiedoista tammikuun loppuun mennessä.

Alan hiljalleen ymmärtää, miksi byrokratiaa mollataan. Tämähän todellakin on ihan hullun hommaa! Luulisi, että nykytekniikalla olisi mahdollista täyttää yksi ilmoitus ja sen jälkeen eri tahot voisivat puhua keskenään samaa kieltä niin, että ymmärtäisivät sitä yhtä lomaketta. Vaan ei. Jäykkää sen olla pitää ja onhan tässä tämä työllistävä vaikutuskin. Työnantajailmoitusten tekijät ja niitä vastaanottavat virkailijat työllistyvät nyt kyllä todella tehokkaasti.

Mutta tuli vain mieleen, että virheiden mahdollisuus kasvaa sitä mukaa, mitä useampaan kertaan samoja numeroita ja henkilötunnuksia näppäilee. Ja olisin sen kolmituntisen voinut mielestäni käyttää tehokkaamminkin, esimerkiksi tilan tuotteiden markkinointiin. Jos joku olisi tässä aamupäivän aikana ostanut vaikka pari pussillista mansikoita, olisin maksanut niistä vähän veroja yhteiseen laariin.

Ei mulla muuta.

Kommentit

Suositut tekstit