Emännän joulu-blues

Nyt ihan oikeesti hei, tää joulukuun sää! No, pulkkaa voi käyttää myös veneenä. 

Oi voi, vettä sataa ja pihamaa litisee ja lätisee. Ihana jouluinen maisema on muuttunut ankeaksi kuravelliksi. Jouluvalmistelut on vasta puoliksi suunniteltu, joulumieli karannut jonnekin eikä mikään huvita kun vaan väsyttää. Hoh hoijaa, taitaa emännällä viime viikkojen haipakka purkautua. Lauantaina pidin viimeisen tuote-esittelykeikan tuossa ihan naapuripitäjässä. Glögikiertueesta jäi hyvä, mukavan mausteinen maku, suuhun, mutta kohtuus kaikessa - varsinkin ylipitkissä työpäivissä. Viime viikkojen kiivas tahti on sisältänyt paljon uusia kokemuksia ja mielenkiintoisia juttuja ja hyppäyksiä mukavuusalueen tuolle puolen. Kun kaikki on uutta ja kaiken joutuu opettelemaan, on se kuitenkin aika kuluttavaa. Onneksi sesongit tulevat ja menevät ja välissä on pientä suvantoa, jolloin ehtii hengähtää. Ensi vuonna tämäkin sujuu taas sutjakkaammin.

Facebook muistutteli minua vuoden takaisesta kuvasta, kuinka viime vuonna leivoin piparkakkuja lasten kanssa omin pikku kätösin tekemästäni taikinasta. Kuvan taustalla näkyi myös itse näperretty joulukalenteri. Vuosi sitten olin vielä kotiäiti ja aikaa ja energiaa jäi jouluvalmisteluihinkin kiitettävästi. No, tänä vuonna en todellakaan ole leiponut pipareita lasten kanssa. Ostin kyllä muistaakseni valmistaikinaa pakkaseen hätävaraksi, mutta sekin on jäänyt käyttämättä. Joulukalenterina meillä on yksi partiolaisten kuvakalenteri, josta vuoroaamuin saa avata luukun. Joku on tosin repinyt jo aattopäivän luukun riekaleiksi. Huono yrittäjä-äiti ei myöskään ehtinyt päiväkodin joulujuhlaan. Kaikella on näemmä hintansa.

Ihana, rakas työ. Mutta kyllä ihminen tarvitsee pientä lomaakin välillä.

Joulu on melkoisen latautunut juhla ja joulunlaitto lipsuu helposti takakireäksi suorittamiseksi. Kaiken pitäisi olla täydellistä, kystä kyllä, rauha maas' ja ihmisillä hyvä tahto. Elättelen toiveita, että lapsuuden jouluista ei kuitenkaan jää päällimmeisenä mieleen, oliko perunalaatikko imelletty itse vai ostettu valmiina. Tänä jouluna aion olla sen verran anarkisti, että jätän laatikot tekemättä. Päätin myös testata, tuleeko joulua ollenkaan, jos komeroita ei ole siivottu. Hikipinkoa hirvittää, mutta tietääkseni ainoa ase riittämättömyyden tunnetta vastaan on armo.

Huomenna tormistun, tartun imuriin ja rättiin (siivousraivari on paras raivari!) ja kun saan enimmät höyryt purettua moppia riuhtoen, laskeutuu joulurauha tähänkin mieleen. Joulukoristeet, kuusen tuoksu, kynttilätunnelma ja joululaulut. Lasten jännitys, riittävästi suklaata, joulun tähti tuikkimassa. Sitähän se joulu on.

Härkää sarvista ja moppia varresta. Kyllä se joulumieli vielä esiin kaivetaan!

Kommentit

Suositut tekstit