Lomafiiliksissä (ainakin välillä)

Lomanvietto työmaalla on oma taiteenlajinsa. Ai niin, nuo paperit piti käydä läpi. Tuokin tuolla repsottaa. Varastossa pitäisi järjestellä. Ärsyttää ja ahistaa. Poissa silmistä, poissa mielestä -sanonta pitää kutinsa. Niinpä päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja karata omalle lomalle tekemään vain kaikkea sellaista, mikä ei muistututa työntekoa ja mistä tykkään eniten, vaikka suunnitelma kirpaisi niin omaatuntoa kuin kukkaroa. Kylpylässä lutraamista ja saunomista, monen monta tuntia liikuntaa, uusia jumppalajeja, hierontaa ja jalkahoitoa... Olihan se. Aivan täydellistä. Alkusyksyn väsymys sai huutia ja olin kuin uudestisyntynyt parin yön jälkeen. Ruotokin tykkäsi kuin sai liikettä ja huoltoa. Kannatti lähteä.


Muutamia työhommia on ollut pakko hoitaa ns. lomallakin. Erehdyin näppäilemään tositteita kirjanpitoon samalla kun lapset leikkivät. Huono idea. Eihän siitä mitään tullut. Jos äiti menee koneelle, kohta on selän takana yksi kinuamassa peliaikaa, toinen kiskomassa johtoja ja kolmas roikkumassa paidasta. Niinpä olen kirjoitellut työposteja lauantai-iltana kello 21.30 välittämättä siitä, kuvitteleeko viestin vastaanottaja allekirjoittaneen olevan vinksahtanut työnarkomaani tai känninen saunaillan viettäjä.

Parasta on ollut kuitenkin, että on voinut tehdä lasten kanssa kaikkea hauskaa välittämättä aikatauluista tai ihan olla vaan. Luovuus vaatii aikaa ja joutenoloa. Se muistui taas mieleeni, kun muutaman lomapäivän jälkeen meillä alettiin kuvata Hevisaurus-elokuvaa itse tehdyt rooliasut päällä. Ja judo- sekä paininäytöksiä on järjestetty harva se ilta tuvan karvalankamatolla. Kaikki paikat on taas vinksin vonksin, mutta huomennapa vietetään siivouspäivää karkkipalkalla, niin voidaan taas sotkea ja olla ihan heikun keikun.


Kommentit

Suositut tekstit