Siivouspäivä. Taas.


Huoh, ensimmäiset mansikan raakileet alkavat kypsyä, mutta vielä kestää ennen kuin päästään aloittamaan poiminta. Kyllä odottavan aika on pitkä! No, odotellessa on ehtinyt laittaa paikkoja kuntoon. Vanhaan jyväaittaan raivattiin lisää nukkumatilaa poimijoille, hallia on siivottu, huussit putsattu, toisen aitan järjestys vaihdettu, työntekijöiden keittiö jynssätty, petivaatteita pesty... Ja välillä olen käynyt heilumassa imurin ja mopin kanssa vuokramökeillä. Minusta tuntuu, etten ole koskaan siivonnut näin paljon. Onneksi kuitenkin ihan tykkään siivota. Näkee työnsä jäljen heti ja voi samalla samalla järjestellä omia ajatuksiaan.

Ensimmäiset työntekijät saapuivat Ukrainasta eilen illalla, vaikkei ihan vielä töitä olekaan. Kielimuuri tekee tepposia toisinaan ja olin ymmärätänyt tulopäivän ilmeisesti väärin. Puhelin soi kesken myöhäisillan saunomisen, että saisko kyytiä farmille. Olin käynyt illalla zumbassa ja kahvakuulassa ja saunan raikkaus sai vielä naamani punottamaan entisestään. Plus että olin hyvin poikkeuksellisesti käynyt samana päivänä myös kasvohoidossa, jossa puristeltiin mustapäitä kidutustyylillä (sain joululahjaksi lahjakortin, joka ehti jo mennä vähän vanhakasikin, mutta pääsinpäs kuitenkin), joten näytin kaiken kaikkiaan punaiselta. Hiukset järvivettä valuen ja naama hehkuen hyppäsin rattiin ja karautin isolle tielle bussipysäkille hakemaan miehiä. Onneksi olin tosiaan ehtinyt siivota ja laittaa pedit valmiiksi. Eivätkä Ukrainan miehet peljästyneet noutajan ulkoista olemusta.

Nyt sitten odotellaan, että farmilla punottaisi muukin kuin emännän naama jumpan, nipistelyn ja saunan jälkeen. Nimittäin ne mansikat. Raakileita on paljon ja hyvän kokoisia. Jännittää... Huomenna aion maistaa kesän ensimmäisen mansikan. Ihan oman!

Ps. Se kasvohoito oli kyllä kidutusosuuden jälkeen ihana ja taivaallisen rentouttava.

Kommentit

Suositut tekstit