Elämä muuttolaatikossa


Täällä on pakattu, pyykätty, pyyhitty pölyjä ja sormenjälkiä ja päivitelty tavarapaljoutta. Muuttokuormaa päästään siis viimeinkin viemään marjatilalle pääsiäisen pyhinä. Tätä hetkeä on odotettu kovasti: päästä asettumaan taloksi ja tutustumaan kunnolla uuteen arkeen, ottamaan tilanne haltuun, löytää oma tapa olla ja toimia.

Mutta. Tämä pakkaaminen. Miten paljon ihminen voi tarvita tavaraa? Laatikkopino nousee huojuen kohti taivasta, vaikka mielestäni meillä ei kovin paljon ole turhaa roinaa. Vaan kaikkea kummallista löytyy vinttikomerosta. Raaskinko hävittää kuivuneen hääkimpun? Pitääkö vanhojen tansseihin ostetut kengät säilyttää? Tarvitaanko sorateiden takana rullaluistimia?

Välillä urakka tyssää, kun unohdun lukemaan yläasteaikaista päiväkirjaa (voi nolous!), katselemaan kuvia festareilta ja interraililta (olinpa joskus nuori!) ja penkomaan lasten vauvamuistolaatikkoa (niisk!). Tää on tähän astisen eletyn elämän inventaario monessakin mielessä.

Muuttaminen ei ole lempipuuhaani eikä tilannetta auta se, että flunssa yrittää kiusata. Siispä kuumaa mustaherukkamehua ja pieniä päivätirsoja koneeseen. Päätin piristää itseäni investoimalla "ikkunanpesukoneeseen." Muuttamistakin enemmän inhoan nimittäin ikkunoiden pesemistä. Ajattelin, että tylsä työ sujuisi joutuisammin uudella lelulla, kun on flunssa ja kaikki ja mitä muita perusteluja nyt itselleni keksinkään. Kärcher on pikaisen koeajon jälkeen osoittautunut loistopeliksi. Vähänkö on kiva huristella pitkin pintoja eikä tarvitse lotrata vedellä! Mutta tämä(kään) homma ei tahdo onnistua, jos pikkuisännät ovat paikalla. Tulee nimittäin riita, kenen vuoro. ;)

Laatikko- ja nyssäkkäkaaoksen keskelle tuli tänään myös kivaa postia. Sain todistuksen kasvinsuojeluainetutkinnosta ja tentti oli mennyt läpi maksimipistein. Hip hei!

Kommentit

Suositut tekstit