Töissä kotona


Edellisessä postauksessa kerroin, mitä kaikkea marjatilan emäntä tekee talvikaudella. Aika paljon tuusaan siis kotitoimistossa ja nyt ajattelinkin avata ajatuksiani kotona työskentelystä. Siinä on nimittäin puolensa ja puolensa.

Käytännön tasolla on tosi kätevää, että työpaikka sijaitsee kotona. Työmatkoihin ei tuhlaannu aikaa eikä aamulla tarvitse laittaa ripsiväriä. Verkkarit ja villasukat ovat kelpo konttoriasu. ;) Aamulla voi pyöräyttää tiskikoneen käyntiin ja sulkeutua toimistoon. Työskentely kotona vaatii kuitenkin itsekuria varsinkin jos työ on sen luonteista, että voi ihan itse määritellä oman työaikansa ja to do -listansa. On pakko ummistaa silmänsä ruokapöydän alla olevilta murusilta, huojuvalta pyykkivuorelta ja facebookin houkutuksilta, jos mielii joskus saada jotakin valmiiksi.

Yritän olla päivisin tehokas, sillä työpäiväni loppuu jo melko varhain iltapäivällä kun miesväki saapuu kotiin. Iltaisin en enää tee töitä ellei ole ihan pakko. Olen huomannut, että varsinkin koneen ääressä istuminen iltayöstä huonontaa unenlaatua. Ja jos emäntä ei saa kahdeksan tunnin uniaan, seuraavana päivänä kenelläkään ei ole kivaa.

Olenkin tullut suorastaan mustasukkaiseksi työrauhastani. Valitsen tarkasti, mihin arvokkaan aikani käytän. Silti aika usein aika loppuu kesken. Riittämättömyys onkin tuttu tunne yrittäjille, ainakin minulle. Olisi niin paljon kaikkea hauskaa ja mielenkiintoista mitä haluaisin tehdä, mutta täytyy keskittyä ja priorisoida, seurata punaista lankaa eikä alkaa rönsyillä. Silloin kun keskitän voimani työhön, koti repsottaa. Toimii myös toisinpäin. No, joka aamu on armo uus...

Pidän aika tiukkaa kuria itselleni sen suhteen, että silloin kun minulla on ns. työaika eli lapset ovat hoidossa ja koulussa, teen oikeasti vain töitä. Joskus, hyvin harvoin, mutta joskus kuitenkin tulee hetkiä, että ei ole mitään akuuttia ja ajattelen, että voisin pitää hetken hengähdystauon ja lähteä vaikka kaupunkiin shoppailemaan, lenkille tai siistimään kuontaloa kampaajalle. Aika pian joku ankea tyyppi pääni sisällä alkaa motkottaa, miten olisin voinut käyttää senkin ajan vaikka nettisivujen päivittämiseen tai mehuvaraston järjestelyyn. Tää on niin tätä. :D

Kotona työskentely sopii minulle, sillä yksin oleminen ei ole minulle mikään ongelma. Olen työskenn ellyt avokonttorissa ja koin hälinän, yksityisyyden puutteen ja keskeytykset hieman stressaavina. Niinpä tykkään nyt, kun työympäristö on rauhallisempi ja voin keskittyä paremmin. Marja-aika on supersosiaalista (mikä on siis oikeasti kivaa ja ihanaa!), joten syksyllä suorastaan nautin hetken hiljaisuudesta. Ja kun jonkin aikaa örnöttää yksin kotona, on kiva lähteä koulutuksiin moikkaamaan kollegoja ja messuille tapaamaan asiakkaita. Ja onhan meillä arki-illat ja viikonloput aika hulinaa ja hälinää lasten, koirien ja moninaisten harrastusten kanssa.

Yksi hankaluus kotona työskentelyssä on ylitse muiden. Se, kun lapset sairastuvat. Arvatkaa, kenen silloin pitää jäädä töistä kotiin sen toisen aikuisen työehtosopimuksen mukaan. :P Ja vaikka joku tulisikin kaitsemaan lapsia, ei homma oikein toimi. En tiedä, mikä siinä on, mutta aina kun äiti on koneella, jokin naksahtaa lasten päässä eivätkä he pysty tekemään mitään muuta kuin kaikin tavoin varastamaan äidin huomion itselleen. Onneksi meillä lapset ovat sairastelleet aika vähän, mutta Murphyn lain mukaan nuhakuume kertaa kolme osuu aina sille viikolle, kun kalenterini on mahdollisimman täynnä. Toisaalta, eipähän tarvitse pomolle soitella, että sori en pääse taaskaan töihin. Ja mikäs sen ihanampaa kuin ottaa päikkärit pienen toipilaan viekussa.

Tämä on meidän valitsema elämäntapa. Elämänmuutoksesta on aikaa vasta parisen vuotta, joten vähän on vielä semmoista hakemista ja totuttelua, mutta jonkinlainen työrytmi ja oma tekemisen tyyli alkaa hiljalleen löytyä. Ruuhkavuosihärdelli yhdistettynä yrittäjyyteen on välillä uuvuttavaa, mutta enimmäkseen nautin - tämä on täyttä elämää sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kommentit

Suositut tekstit