Oli jo aika!

Huhuu, täällä ollaan! Emäntä on ottanut elämän aivan loman kannalta parina viime viikkona ja surutta pistänyt bloginkin sivuun. Ensin piti hiki hatussa tehdä töitä, että pystyi heittäytymään lomalle ja sitten parin lomaviikon jälkeen kuroa kaulaa umpeen sata lasissa. Vähän jo tuntui, että oliko se loma hyvä idea sittenkään, mutta kai sitä yrittäjäkin voi välillä raivata aikaa levolle. Glögitoimitukset alkoivat tällä viikolla ja siihen liittyvät menot ja meiningit. Kalenteri alkaa olla loppuvuoden osalta jo pullollaan tuote-esittelyjä, joulumarkkinoita ja kaikenlaista muuta mukavaa. Akku on taas täynnä virtaa.


Ennen lomaa tehtiin vielä syksyn viimeisiä peltotöitä. Vanhalta mansikkamaalta revittiin muovit ja tihkuletkut irti. Se on semmoista hommaa, mikä vaatii pikkuisen sisua ja rakkautta lajia kohtaan. Multa pöllyää ja ratisee hampaissa, muovi tahtoo revetä ja katketa ja sitten sitä pitää solmia, että saisi koko rivin kerittyä kerralla paaliksi. Aika ärsyttävää ja hirveän hidasta kun kahdestaan sitä tehtiin. En tiedä mikä siinä on, mutta tuollaisissa tilanteissa iskee kilpailuvietti päälle. Kyllähän minä nyt nopeammin nyhdän muovit yhdeltä riviltä kuin mies. Paikoillanne, valmiit, hep! Sitten otti päähän, kun ei se niin mennytkään. Toisella on pidemmät jalat ja kädet ja ehkä voimaakin himpun verran enemmän. Mutta tuli nopeasti tehtyä, kun kaikkensa pinnisteli. Ja miehellä oli hauskaa kun sai voittaa vaikkei edes tiennyt kilpailleensa.

Lupasin itselleni yltä päältä mullassa, että muistelen tätä pölyisen hikistä hetkeä sitten aurinkotuolissa altaan reunalla ja niin tein. Aikaa ennen lapsia tykkäsin matkustella, mutta jotenkin siinä vain kävi niin, etten ole kahdeksaan vuoteen käynyt Tukholmaa ja Tallinnaa kauempana, en edes lentsikalla lentänyt mihinkään. Joten oli jo aikakin. Ja miten vapauttavalta tuntuikaan kaikkien vauva- ja taaperovuosien jälkeen ottaa ja lähteä! Olen sen verran mukavuudenhaluinen, että en ole tohtinut pienten lasten kanssa matkustella kotimaan kylpylöitä kummemmissa, kun ei se kumminkaan ihan täysin käy lomalomasta. Sitten sain loistoidean: käyn jokaisen pikkuisännän kanssa katsomassa maailmaa, kunhan ovat semmoisessa iässä, ettei tarvitse koko ajan perään katsoa ja että muistavatkin matkasta jotain aikuisena. Nyt oli siis esikoisen vuoro päästä mutsin kanssa maailmalle. Meillä oli niin mukavaa. Pitkän tauon jälkeen maisemanvaihto tuntui sanalla sanoen mahtavalta. Ihanaa oli myös nauttia lämmöstä, kotona kun kesää ei ehdi työkiireiltä erityisemmin viettämään. Sää oli just passeli, ruoka hyvää ja hotellin kanssa kävi hyvä tuuri. Ja täytyy sanoa: viikko ilman puhelinta ja sähköposteja (no joo kotiväen kanssa whatsappailtiin päivittäin ja pitihän sitä pari lomakuvaa faceen vilauttaa) sekä ILMAN KOTITÖITÄ HALLELUJA! tekee työn ja ruuhkavuosihärdellin raskauttamalle ihmiselle hyvää. Siis aivan todella hyvää. Vaan niin siinä käy, että nälkä kasvaa syödessä ja seuraava reissu jo polttelee mielessä. Mutta onhan se matkan haaveilu- ja suunnitteluvaihe myös ihanaa ja inspiroivaa.


Loput syyslomasta vierähtikin sitten ihan eri tunnelmissa. Perheeseemme liittyi pieni pohjanpystykorvapentu Hilla, joka pisti pakan sekaisin muutamaksi päiväksi. Nyt olemme jo kaikki sopeutuneet toisiimme, mutta en muistanutkaan, millaista haipakkaa elämä koiranpennun kanssa on. Koko ajan pitää poiketa pihalla, siivota lätäköitä ja poimia pelastettavia tavaroita lattialta. Ja juuri kun minä pääsin siitä vaipparallista! :D No, Hilla on kyllä todella kultainen pikku pentu ja totteleekin välillä. Hyviä kuvia tuosta elohiirestä ei vain pysty ottamaan. Tämä taisi olla ainoa ei niin tärähtänyt otos.


Niin hei, tiesittekö muuten, että pokemonit viihtyvät myös marjapensaissa? Näitä vieraslajeja tuli hätisteltyä syyslomalla ahkerasti. Äitinkin piti luoda oma profiili, että saa pelata ja pitää välillä omaa puhelintaan kädessä. Nyt on kuulkaas mutsilla äxpeetä. Kasva isoksi, älä aikuiseksi. ;)


Kommentit

Suositut tekstit