Harava ja hirvi

 

Moro. Niin se vaan syksy etenee ja värikkäät vaahteranledet alkavat vallata pihanurmea. Muistan, että viime syksynä en ehtinyt (jaksanut) haravoida eikä käynyt kuinkaan. Lomailevat pikkuisännät halusivat heilutella haravoita, joten kaikin mokomin. Suurin osa lehdistä on kuitenkin vielä puussa. Hyvä niin, ei tarvitse vielä tätä haravointidilemmaa ratkaista.


Eilen käppäilin metsälenkillä ja meinasin saada p*sk*halvauksen kesken seesteisen syysillan. Minulla oli koko ajan sellainen kutina, että kohta tapahtuu jotain. Meteoriitti jysähtää niskaan tai karhu tulee ja syö. En tiedä, johtuiko tunne siitä, kun koko päivä oli ollut harvinaisen hankala ja ajattelin, että reippailu luonnonhelmassa laskisi v-käyrää, mutta jotenkin vaan ärsytti kun oli hirvikärpäsiä ja hiostava tuulitakki eikä metsän rauha saanut siepattua otteeseensa. No, kävi sitten niin, että yks kaks yllättäen iso hirvi loikkasi polulleni parinkymmenen metrin päässä ja juoksi metikköön. Kyllä säikähdin! Ihan kuin olisin ollut eläintarhassa mutta aita vain puuttui välistämme. Vaikka asun maalla, myönnän olevani sen verran vieraantunut luonnosta, että piti soittaa paniikkipuhelu armaalle metsämiehelle, että onkohan tässä ihan turvallista jatkaa matkaa, jos niitä on vaikka lisää tulossa kun eikös se hirvi ole laumaeläin ja nythän niillä on se kiima-aika ja eikös ne voi silloin olla vähän päällekäyviä niin että sopiiko jos vähän matkaa juttelet puhelimessa minun kanssa kun en kehtaa täällä yksinäni pitää meteliä niin ja minulla on sitten punainen tuulitakki ja autonavaimet on takintaskussa niin voit sitten jäänteitä etsiä maastosta. Mutta herra hirvi taisi pelätä minua vielä enemmän kuin minä sitä, sillä ei häntä eikä kavereitaan sen koommin näkynyt. En ole ennen niin läheltä törmännyt hirveen luonnossa (autolla olen saanut jarrutella muutaman kerran) ja ihan tuli puskista myös se, millaista ryskettä ja rytinää iso eläin pitää mennessään. Jotenkin kuvittelin, että hirvet hiippailevat hiljaa, mutta totta tosiaan siinä tanner tömisi aikalailla. Kehtaanko tunnustaa, että tein pikaisen uukkarin ja kipitin suorinta reittiä ihmisten ilmoille? On se nyt kumma kun ei saa edes metsässä olla luonnonrauhassa! ;)


Kommentit

Suositut tekstit