Armoton aurinko


Lits, läts! On taas se aika vuodesta. Aamulla piha on jäinen ja iltapäivällä kuravelliä. Mutalälly vetää pieniä kumppareita puoleensa magneetin lailla. Äiti, mää jäin taas jumiin! Tämä kevään ja talven välimaasto ei ole koskaan ollut mikään suosikkivuodenaikani. Takatalvi tulee kuitenkin aina ja tiet ovat kauheassa kunnossa (mutta ennemmin kelirikko kuin katupöly!). Vilustuu helposti kun tulee kevätfiiliksissä pukeuduttua liian ohueen takkiin. Aurinko paistaa armottoman kirkkaasti ja matalalta häikäisten ja saaden kaiken näyttämään nuhjuiselta ja ikkunat likaisilta.


Sain melkoisen slaagin tässä yhtenä päivänä, kun luulin, että pikkuisännät olivat leikkineet tulitikkuleikkejä tuvassa. Aurinko paistoi tupaan kirkkaasti ja valokeilassa tuprusi iso harmaa savupilvi. Mistä tuo savu tulee? Mitä täällä tapahtuu? Saatoin hieman korottaa ääntäni samalla kun kelasin, haenko vesiämpärin vai sammutuspeitteen ja pitääkö lapset evakuoida ensin pihalle. Sitten tajusin, että eihän täällä haise ollenkaan savulle. Yksi pojista istui sohvalla syyllinen ilme kasvoillaan likainen pölyhuiska kädessään. Joo, ei se ollut savua. Se oli pölyä! Aikamoinen pilvi oli huiskusta lähtenyt kun sitä oikein ravisteli auringon valokeilassa. Ja voin kertoa, että kesti kauan ennen kuin pöly laskeutui. Huiska (sellainen swiffer duster-tyyppinen ja on muuten kätevä) oli jäänyt tupaan tietysti siksi, että olin hetkeä aikaisemmin saanut siivousurakan päätökseen. En itkenyt enkä nauranut. Laitoin vain tuvan ovet visusti kiinni.


Ulkoillessa kirkas kevätaurinko on kiva juttu, mutta kyllä näitä harmaitakin päiviä on riittänyt. Silloin maisema näyttää aikamoisen ankealta varsinkin jos suuntaa katseen niille peltolohkoille, joihin pöläytettiin biotiittia ennen pääsiäistä. No, ehkä harmaudessa on jotain kaunistakin jos oikein kovasti katsoo. Kaikki harmaan sävyt ja lupaus vihreästä.

Lumien sulaminen ja lisääntynyt valo ovat saaneet ajatukset karkaamaan yhä useammin tuleviin kiireiisiin. Näin viime yönä pitkästä aikaa marjanviljelyaiheisen painajaisen. Mansikat olivat kovaa vauhtia kypsymässä ja kovaa vauhtia tuli myös poimijoilta ilmoituksia, etteivät he pääsekään tulemaan. Lopulta jäin ilman työvoimaa ja kaikki pellot olivat mansikoita punaisenaan. Sitten heräsin.

Kommentit

  1. Aika paljon teilläkin on vielä lunta. Sama juttu meillä, mutta onneksi päivät ovat jo plussan puolella. Tänään on auringonpaiste, eli kuvaamaan olen lähdössä. Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, lunta on vielä jonkin verran (ja mistä vetoa, että uuttakin vielä sataa) mutta tänäänkin on selvästi taas maata paljastunut lisää ja ensimmäiset krookuksen nuput kurkistivat kukkapenkistä. :) Samoin sinulle, mukavaa viikon alkua!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit