Uusi vuosi, vanhat haasteet


Uusi vuosi on alkanut kipakassa pakkassäässä. En tiedä, johtuuko pakkasesta, mutta emäntäkin on ollut kipakalla tuulella. Alkanee loma tehdä tehtävänsä. Tekisi jo mieli päästä hommiin, mutta tämä viikko menee vielä pikkuisäntien kanssa täysipäiväisenä kotiäitinä. Täytyisi varmaan keksiä jotain mukavaa ohjelmaa, ettei koko viikko mene kotonoa nahjustaessa ja tapellessa. Vaikka olen kyllä sitä mieltä, että joutilaisuus ja tekemisen puute on toisinaan varsinkin lapsille hyväksi. Se kehittää luovuutta ja ohjelmoitu arki maistuu taas, kun hetken ehtii olla tylsää.

Eipä tuo tylsyys pahasta ole meille aikuisillekaan, mutta ainakin tämä äiti-ihminen kaipaa myös palan omaa rauhaa. Lomailu pienten lasten kanssa kotosalla on välillä niin... sanoisinko... työlästä ja hälinäpitoista (joo joo, on siis myös kivaa ja ihanaa, mutta tiedättehän, potut on oltava ajallaan pöydässä, kaapissa puhtaat kalsarit ja niin pois päin). Onneksi olen päässyt viettämään teatteri-iltaa naisporukalla ja lenkkeilemään muutaman kerran. Ihania hetkiä!

Joulunajan syömingit ja se, etten loppuvuoden kiireiden takia mukamas ehtinyt urheilla, ovat saaneet aikaiseksi ankean lötköpötkö-olon. Päätin siis, että vietän sokerittoman tammikuun ja haastoin koko perheen mukaan herkkulakkoon. Neljä ekaa päivää yhtä ravintolailllallista lukuun ottamatta ovat menneet tuosta vaan ilman kahvileipiä ja suklaakätköjä. Liikunnallisempi elämä saa myös luvan palata än yy tee nyt! Olen satavarma, että se auttaa myös tuohon kipakoitumiseen...


Vuoden ensimmäisenä päivänä tuli vuosi täyteen yrittäjän uraa. Huomaan, että vuosi on hirveän lyhyt aika. Yhdessä vuodessa ei millään ehdi omaksua kaikkea, vaikka paljon oppiikin. Pienet lapset, perus kotitalousarjen pyöritys, vastuu yrityksestä ja siihen liittyvä miljoonan uuden asian opettelu on aika kova yhdistelmä. Selvisin siitä kuitenkin kunnialla ja oli vieläpä kivaa. Se on kuulkaa hieno tunne, kun löytää sen kuuluisan oman juttunsa.

Saimme sukupolvenvaihdosta valmistellessa viisaita neuvoja. Arki alkaa kuulemma vasta kahden ensimmäisen vuoden jälkeen, kun aloitustuet on syöty ja ns. kuolemanlaaksokin kolkuttelee siinä main ovella. Ehkäpä siis tämäkin vuosi vielä vierähtää jonkinlaisessa kuplassa leijuen. Koitan ankkuroida saappaat jankkoon ja tehdä kaukaaviisaita valintoja.

Tulevaa marjasesonkia odotan nyt varmempana ja tyynemmin mielin kuin vuosi sitten. Tiedän, mitä on tulossa ja missä asioissa on vielä hanskattavaa. Viljelytekniset asiat ovat jo helpommin lähestyttäviä, mutta niissä riittää selkeästi eniten opeteltavaa. Jospa osaisin jo syksyllä tehdä vaikkapa seuraavan kauden lannoitetilaukset ihan ite.

Ja hei, blogikin täyttää vuoden tässä alkuvuoden aikana. Kiitos teille lukijoille! Teitä on ilahduttavan monta. Toivon jokaiselle kaikkea hyvää uuteen vuoteen! :)

Ps. Tein pientä tilinpäätöstä kuluneesta vuodesta Suomalaisen Maaseudun kolumnissa. Käy lukaisemassa, jos kiinnostaa.

Pps. Olisko muuten hyviä vinkkejä, mitä kivaa lomatekemistä keksisimme poikain kanssa pakkaspäivien varalle? Nimim. legopaketit on jo koottu eikä lumi riitä mäenlaskuun.

Kommentit

  1. Onnea 1 vuotiaalle blogille ! Ja kiitos samoin sinulle mielenkiintoista ja antoisaa uutta marjavuotta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eija! Täällä on pakkanen huidellut kolmessakympissä, mutta kesää ja valoa kohti mennään...

      Poista
    2. Kiitos, Eija! Täällä on pakkanen huidellut kolmessakympissä, mutta kesää ja valoa kohti mennään...

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit