Terkkuja joulutoreilta ja -turuilta

Vilinää, melskettä, helinää ja helskettä... Marjatilan emäntä on taas rientänyt paikasta toiseen glögit kainalossa. Olisi ollut monta tarinaa kerrottavana, mutta enpä ole ehtinyt juuri toimistossa istua muuta kuin tsekkaamassa tilauksia ja maksamassa laskuja. 

Tässäpä siis kuvapainotteinen päivitys viime aikojen meiningeistä. Olin Jyväskylän Joulumarkkinoilla ensimmäisen adventin aikoihin iskän ja äiskän kanssa. Olipa mukava viikonloppu ja joulumieli tarttui messuilta mukaan! Ihmisiä, hyväntuulisia sellaisia, oli runsain joukoin liikkeellä, ja glögimaistiaisia keiteltiin kymmeniä litroja. Sattuipa siellä yksi jännittävä tilannekin, kun Radio Jyväskylä pyysi haastatteluun suoraan lähetykseen. Uusi kokemus sekin, vaikka joskus medianomiopiskeluaikoina tehtiin leikkilähetyksiä harjoittelumielessä. En onneksi pahemmin seonnut sanoissani eikä haastoa - thank god - pysty podcastina kuuntelemaan jälkikäteen. :D Oman äänen kuunteleminen kun on aina yhtä kiusallista.

Messuilu käy työstä ja viikonlopun jälkeen sitä oli aikalailla puhki, mutta messuilla on ihan oma tunnelmansa ja päivät kuluvat todella nopeasti. Asiakkaiden palautetta on hauska ja mielenkiintoista kuulla.


Välitilinpäätöstä istuttiin tekemässä yksi päivä itseäni viisaamman asiantuntijan kanssa. Talousasioiden kanssa saa olla tarkkana ja suosittelen muitakin vasta-alkajia pyytämään apuja ammattilaisilta. Heiltä saa monia rahanarvoisia neuvoja ja näkemyksiä. Maatalouden verotus tuntuu niin konstikkaalta, etten sitä yksin uskalla arpoa ainakaan ihan ensimmäistä kertaa tehdessä.

Perheessämme on podettu pientä sairastelua näinä kiireisinä viikkoina, mikä on tuonut oman haasteensa menojen sumplimiseen. Isovanhempien apu on ollut jälleen kerran kultaakin kalliimpaa. Kiitos asianosaisille! <3 Mummut, mammat, papat ja vaarit ovat pelastaneet meidät monesta pinteestä eikä ole tarvinnut tärkeitä työmenoja perua.

Välillä tosin työpäivää on pitänyt venyttää omista harrastuksista ja vähän yöunistakin tinkien. Mikä kumma siinä onkaan, että asioilla on tapana kasaantua? Välillä on rauhallista, ehkä vähän tylsääkin, sitten yhtäkkiä käsillä kaamea ruuhka. No, sain raivattua sen verran aikaa ja resursseja, että pystyin vastaamaan kyllä, kun Suomalaisesta Maaseudusta soitettiin ja pyydettiin kirjoittamaan vieraskynä-kolumnia joulukuun lehteen. Ja yhtä esitelmääkin taisin iltayön tunteina naputella... Siitä kohta lisää.

Mutta hei, käväistäänpä välillä Tallinnassa! Palasin sieltä eilen kotiin herukanviljelijöiden seminaarista. Luennot olivat mielenkiintoisia, vaikkakin merellä myrskysi niin, että puhetta pitäneet pitelivät pöydästä kiinni pysyäkseen pystyssä ja kynät ja luentolehtiöt seilasivat pitkin pöytätasoja. Huh, huh. Mutta buffet-illallinen maistui keinutuksesta huolimatta niin että napa pullisteli.


Minua pyydettiin pitämään puheenvuoro nuoren viljelijän ajatuksista herukanviljelystä. Selitäpä siinä kymmenille kollegoille yhden kesän kokemuksen syvällä rintaäänellä. No, kerroin, mitä meidän tilalla tehdään ja mitä ajattelen marja-alan tulevaisuudesta viestinnän näkökulmasta. Tämä onkin yksi lempi paasausaiheeni ja voisin joskus paremmalla ajalla postata taas tästäkin. En ole aikoihin joutunut tuolla lailla esiintymään, joten kyllähän se vähän jänskätti, mutta palautteesta päätellen puolituntiseni meni ns. putkeen. :)

 
Tallinnassa meillä jäi viimeisenä iltana sen verran vapaata aikaa, että ehdin Viru-keskukseen ostoksille ja ihanaan vanhaan Tallinnaan joulutorille haaveilemaan ja huokailemaan ihastuksesta ja tietenkin syömään. Joulutorilla myytiin joka toisessa kojussa glögiä alkoholilla ja ilman. Maistoimme mm. kuvassa näkyvästä kojusta mustaherukka-mustikkaglögiä, joka oli kyllä hyvää. Olisipa Suomessakin tällainen joulutorikulttuuri! Aivan ihana tunnelma, joka ei näissä tärähtäneissä (asia ei liity glögin nauttimiseen, heh heh) kännykkäkuvissa pääse oikeuksiinsa. Glögikojun pitäminen Sääntö-Suomessa olisi jäykkää ja hankalaa. Tallinnan torilla sai varsin vapaasti myydä Vana Tallinnalla terästettyä glögiä isoja mukillisia. Terävimmissä glögeissä näytti olevan alkoholia 21 prossaa. Ja siis en tarkoita, että väkeviä viinaksia pitäisi Suomen toreilla saada juoda vapaasti joulukuussa, vaan että voitaisiin ottaa täälläkin edes vähän rennommin ilman aidattuja juomakarsinoita.

 
Torilta tarttui mukaani suloiset kuusenkoristeet pikkuisännille tuliaisiksi ja itselleni mansikka-aiheiset lapaset.


Joulutorilta hotellille päin palatessa piti tietysti pysähtyä ihastelemaan upeita kukkakioskeja. Taitaa olla niin, että täytyy tulla toistekin Tallinnaan ihan vaan lomailemaan. Kaunis, leppoisa kaupunki! En ollut siellä nimittäin käynyt aiemmin kuin ohikulkumatkalla.


Vaikka reissu ei aivan lomailusta käynyt, oli todella virkistävää vaihtaa maisemaa, kuulla uutta asiaa ja käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Koskaan ei kannata jäädä yksin mökkiin murjottamaan! Näillä eväillä jaksan vetää vielä pari tiukkaa viikkoa ennen ansaittua joululepoa. Mutta sitä ennen pakkaan taas aamulla pakun pulolleen glögipulloja iloisin ja kiitollisin mielin.

Kommentit

Suositut tekstit