Kollia kyydissä


Tämän tarinan nimi voisi olla vaikka Katri-Maija ja kymmenen kollia. Vielä muutama kuukausi sitten luulin, että kolli on mouruava uroskissa. Olin väärässä. Kolli tarkoittaa toki kissaa, mutta se voi olla myös pahvilaatikko tai muu vastaava kuljetusyksikkö.

Kolli tarvitsee kylkeensä viivakoodin. Kirjoitinkin viivakoodituskastani jo aiemmin, kuinka kävin koulutuksessa ja pikku hiljaa koodi alkoi aueta. Kymmenen kollia oli ensimmäinen koe-erä, jonka toimittamista valmistelin pitkään ja varmaan turhankin monimutkaisesti. Ostin tarratulostimen, opettelin viivakoodien tekemisen, loin oman järjestelmän, miten pysyn koodeissa ja osoitteissa kärryillä ja pakkasin lopulta kollit pakuun. Mouruamista ei kuulunut.

Aiemmin olemme kuskanneet mehut kaupan hyllyyn asti, mutta koska aika on rajallista, päätin antaa kuskauksen ammattilaisten hoidettavaksi ja kiikuttaa kollit jakeluterminaaliin. Näppäilin navigaattoriin varikkoalueen osoitteen ja starttasin matkaan varhain aamulla, kun muu perhe jäi vielä nukkumaan. Navigaattori ei ollut ilmeisesti käynyt aiemmin kollilandiassa vaan ajatti ohi risteyksen, käski kääntyä umpikujaan ja tehdä kaksi u-käännöstä. Onneksi olin liikkeellä ennen aamuruuhkaa.

Pääsin lopulta kollilandiaan (se olikin aika iso paikka ja siellä oli paljon isoja autoja) ja löysin oikean laiturin. Jostain syystä tunsin itseni pieneksi pientoimittajaksi rekkojen keskellä puikkelehtiessani. Lastausovetkin oli mitoitettu kuorma-autoa isommille. Kollimiehen ystävällisellä avustuksella sain kuorman purettua ja neuvon ajaa ensi kerralla pienemmälle ovelle.

Nyt pidän peukkuja, että jokainen kolli löytää tiensä oikeaan osoitteeseen ja jakelu sujuu tästä lähtien entistäkin sutjakkaammin. Jännää olla oman elämänsä logistiikkapäällikkö.

Kuorman kevennyttyä jatkoin matkaa mansikkapitäjä Suonenjoelle pellonpiennarpäivään. Tarjolla oli mm. ajankohtaista ötökkäasiaa, marja-alan kuulumisia ja hankkeita, satonäkymiä, vatitestejä, lannoitejuttuja ja muuta mielenkiintoista. Savolaisia immeisiä on aina yhtä hauska kuunnella ja parasta oli kun tapasin pari kurssikaveria "marjakoulun"ajoilta.



Kommentit

Suositut tekstit