Emännän painajainen

Ou jee, viimeinkin aurinko lämmittää ja tuntuu kesältä! Ensimmäinen mansikkakausi lähestyy ja emännän jännitys tiivistyy. Näin jo ensimmäisen painajaisunen aiheen tiimoilta. Kävelin unessa mansikkamaalla ja ihmettelin, kun kasvustot näyttivät onnettomilta eikä puskissa ollut yhtään vihreitä lehtiä. Tutkailin tilannetta tarkemmin ja huomasin, että mansikkamuovin reiät olivat täynnä melkein jo ylikypsiä isoja mansikoita. Kauhea paniikki iski, kun yhtään poimijaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla. :D Huh, onneksi se oli vain pahaa unta.

Vaikka kesä on ollut ärsyttävyyteen asti sateinen, tuulinen ja kolea, on siinä se hyvä puoli, että koska mansikat kypsyvät myöhään, keltanokka ehtii rauhassa valmistautua niin henkisesti kuin fyysisesti tulevaan koitokseen. Ja ihme kyllä, mansikkamaalla kukkii aivan mahdottomasti eikä säästä huolimatta tilanne näytä ollenkaan hassumalta, hieman vain tavallista kesää (vai voiko Suomen tavallisesta kesästä puhua koskaan?) myöhäisemmältä.

No mutta, mitäs me on tehty viime päivinä? Kerätty taas vähän kiviä, järkkäilty paikkoja kesäkuosiin, pidetty yksi mehuesittelykeikka, leikattu rivivälejä ja sen sellaista. Välillä on uitu ja saunottu, pesty polkutraktoreita ja niin, käytiinhän me hauskalla humputtelureissulla lättähattujunan kyydissä.







Kommentit

Suositut tekstit