Aargh, peruutusharjoituksia!

Vaput on juhlittu ja Marjatilan väen ensimmäinen ja ehkäpä ainoa(?) kesälomareissu on heitetty. Siivoskelin pihasta risuja ja roskia talven jäljiltä ja keräsin ne traktorin peräkärryyn. Olen peruuttanut peräkärryä vain muutaman kerran aikaisemmin enkä ole oikein kertaakaan saanut hommaa sujumaan. Päätin tarttua härkää sarvista ja peruuttaa kärryn navetan nurkalta aitan kulmalle siististi risusavottani viereen. Matkaa oli hurjat kymmenisen metriä. Aikaa sen sijaan kului määränpään saavuttamiseen ehkä noin viisitoista minuuttia. Metri taakse ja kolme takaisin. Aina meni linkkuun tai seinä oli tiellä. Masentavaa.

Kärryn peruuttamisen logiikka ei aukene järjellä eikä tunteella. Lihasmuistia ei ole vielä kehittynyt, vaan kärry kääntyy aina väärään suuntaan, vaikka veivaan urakkanuppia miten päin tahansa. En tajua! Ja juuri kun alkaa tuntua, että no nythän se tottelee, niin erehdyin kääntämään katseen toisen olan yli ja pakka meni taas sekaisin. No, hiljaa hinkuttamalla se nyt jotenkuten osui oikeaan "parkkiruutuun" lopulta. Aika huvittavan näköiset jäljet jäi hiekkaan. Semmoiset vappuserpentiinit. Harjoitukset jatkuvat...

Tässä vaiheessa vielä hymyilytti...
Huomaa serpentiinimäiset jäljet...

Kommentit

Suositut tekstit