Kuinka tulla maajussiksi yhdessä yössä?

Tähän mennessä tapahtunutta


Mitä tapahtuu kun toimittaja-perheenäiti potee kolmenkympin kriisiä ja miettii, mitä sitä oikeasti haluaisi isona tehdä? Muutaman vuoden muhimisen jälkeen syntyy päätös ostaa vanhemmilta marjatila. Se, miten tarina siitä jatkuu, selviää tätä blogia seuraamalla. Tarina on nimittäin vasta alussa. 

Tähän mennessä on tapahtunut seuraavaa. Oli unelmien ammatti ja kiva pätkätyöpaikka lehdessä. Perheeseen oli syntynyt toinen lapsi ja olin vielä äitiyslomalla. Eräänä päivänä porukoiden sähköpostiin tuli viesti, että alkaisi uudenlainen koulutus - marjatilojen sukupolvenvaihdoksia varten räätälöity marjatilayrittäjä-kurssi. Kestäisi vuoden ja onnistuisi osittain etänä, välillä lähiopetusta ja ilmainen asuntola lämpimine aterioineen. Kuulosti viiden tähden lomalta väsyneen äidin korvissa! Aikuista seuraa ja uusia virikkeitä aivoille, aah!

En ollut aiemmin jotenkin edes hoksannut sellaista mahdollisuutta, että voisin jatkaa tilanpitoa. Olihan minulla korkeakoulututkinto, työkokemus ja ammatti-identiteetti journalismin parissa. Toimitustyö oli todella mielenkiintoista ja antoisaa, mutta silloin tällöin mieleeni hiipi outo kaiherrus. Voi, kun saisi päättää itse omat työaikansa ja -tapansa. Olispa hienoa, jos tekis töitä omaan piikkiin...Selkäkin menee jökkiin kun istuu kaiket päivät koneella. Tahtoo raittiiseen ulkoilmaan!

No, tieto koulutuksesta laukaisi isomman tapahtumaketjun liikkeelle. Juttelin siskojeni kanssa: miltä tuntuisi jos minä jatkaisin kotitilaa? Kaikki kannustivat, mieskin oli tukena. Päätin antaa marjoille mahdollisuuden.

I <3 pölisevä pelto


Nautin opiskelusta suunnattomasti. Oikein ahmin uutta tietoa ja olin aivan fiiliksissä kun pääsin pölisevälle pellolle äestämään. Sisäinen maajussini heräsi henkiin rymisten. Haaveilin omasta Jontikan mainoslippiksestä ja kunnon kumppareista. Mutta mitä enemmän opin uutta, sitä selvemmin tajusin, miten vähän tiesin. Toisaalta, kuka vaan voi oppia mitä vaan, jos on tarpeeksi motivaatiota. Kai minäkin osaan, jos muutkin kerta...

Kurssi loppui ja tiesin aika hyvin perusasiat viljelykierroista, tihkukastelusta ja sen sellaisesta. Elämä palasi kuitenkin tutuille uomilleen. Nyt minulla oli vain takataskussa suunnitelma B, jota voisin käyttää sitten joskus, aikaisintaan viiden vuoden kuluttua, jos silloinkaan. Lapsetkin ovat vielä niin pieniä ja eihän tämä elämä nyt ole hullumpaa näinkään. Hyvää, tavallista arkea. Ei nyt hötkyillä.

Opinnäytetyötä kesältä 2012.
Viimeistelyä vaille valmis.

Kriisiä pukkaa


Jatkoin töitä pätkästä toiseen ja lapset kasvoivat. Kolmas lapsi ilmoitti tulostaan samoihin aikoihin, kun tuli tieto, että spv-tukiin tulisi pian muutoksia. Nyt olisi hyvä aika toteuttaa sukupolvenvaihdos. Ai nyt jo, mutta kun on vauvakin tulossa? Päätimme teettää elinkeinosuunnitelman ja kannattavuuslaskelmat. No, katsotaan sitten, mitä tehdään. 

Kolmas poika syntyi, spv-valmistelu eteni ja mieleni myllersi: mihin minä olen oikein ryhtymässä? Minun pitäisi ottaa pankista iso laina, että voisin ostaa itselleni uuden duunin, jota en osaisi edes hoitaa ilman apua. Ei mitään järkeä, lapsetkin jää varmaan heitteille! Tuntui, että olen tekemässä elämäni suurinta päätöstä. Joko tää on paras juttu ikinä tai pahin mahdollinen virhe.

Jo pelkkä sana sukupolvenvaihdos tuntui niin hurjalta, etten pystynyt sanomaan sitä ääneen. Puhuin vain äspeeveestä. Se tuntui helpommin hallittavalta. 

Perheen tuki ja tsemppi kantoivat aina epäilyksen hetkien yli eivätkä ne laskelmatkaan ihan toivottomilta näyttäneet. Kyllä sinä pärjäät kun mekin ollaan pärjätty. Hitto soikoon, niin pärjäänkin!

Aloitin puhtaalta pöydältä penkiltä.

Unelmasta totta


Paperisotaa kesti puolitoista vuotta ja se oli yhtä tunteiden vuoristorataa. Jännitystä, innostusta, epätoivoa, luottamusta, epävarmuutta, lisää innostusta, itseluottamuksen kasvua…Lopulta olin sinut asian kanssa ja olin päätöksestä varma. Tää on se paras juttu ikinä!

Ilotulitusraketit paukkuivat, kun kaupat astuivat voimaan. Oli uuden vuoden yö 2015. Minusta oli tullut maajussi yhdessä yössä. Maajussi, joka ei osaa edes traktorin peräkärryä peruuttaa talliin.

Opinnäytetyöpellosta löytyi onnenkaluja.
Rohkaisevaa!

Kommentit

  1. hyvä blogi, zemppiä!

    VastaaPoista
  2. Oikein paljon tsemppiä (ja onnea) yrityksen pyörittämiseen ja emmännöintiin, Katri-Maija! Mä olen varma että onnistut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saara! Tuntuu ihan liikuttavalta, kun ollaan saatu niin paljon kannustusta tässä alkumetreillä.

      Poista
  3. Voi upeeta, mahtavaa ! Voimaa ja rohkeutta uusiin asioihin, kaikki käy hyvin ja onnistuu varmasti !

    VastaaPoista
  4. Koukutuin kerrasta! Onnea valitsemallesi suunnalle! Olet rohkea! Ihailevin terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos! Vallan hämmennyin. :) Tervetuloa mukaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit